Tuomaasta työtaistelun jälkimainingeissa

7 maaliskuuta, alkuperäinen Tuomas Akvinolaisen pyhimysjuhla, hänen taivaalliseen elämänsä alkamisen merkkipaalu (dies natalis). Pari iltaa sitten pohdin ääneen päivällispöydässä tulevaa juhlapäivää ja sitä, pitäisikö aiheeseen liittyen kirjoittaa jotain blogiin. Lapseni, lähes 9v., totesi, että eipä tuo nyt kovin paljon vaatisi (sic!), mutta minun pitäisi malttaa kirjoittaa lyhyesti: “Kirjoita sellainen minielämäkerta. Ei sellaista, jota lukee kaksi tuntia, vaan sellainen mini. Sellainen, jonka kirjoittaa tunnissa.” Hmmnn. Toinen illan puheenaihe oli mahdollinen yliopistolaisten työtaistelu juurikin pyhimyksen juhlapäivänä. Hmmnnn uudelleen. Mikäpä olisikaan parempi lakkopäivän blogi-aihe kuin kurkistus Tuomaan taisteluihin oman akateemisen vakaumuksensa puolesta? Juhlitaanhan Tuomasta katolisessa kirkossa erityisenä professorien, opettajien ja opiskelijoiden suojelupyhimyksenä. Lakko vaihtui sovintoon, mutta teema tuntuu edelleen puhuttelevalta.

Olen joskus kuivahkosti todennut, että ihmiselämästä on vaikea löytää aihetta, mitä Tuomas ei olisi kommentoinut. Tämä pätee todennäköisesti myös lakkoon. Olematta tomisti (Tuomaan filosofian tuntija) en avaa Summaa enkä yhtään kommentaaria vaan hänestä kertovat hagiografiset teokset. Ne kuvaavat Tuomaan yliopisto-opintoja Kölnissä ja Pariisissa ja opettajana toimimista esimerkiksi Pariisissa, Orvietossa, Napolissa ja Roomassa. Näiden tekstien mukaan Tuomas ei ollut koskaan lakossa tai muutoin asettunut vastustamaan työnantajaansa. Päinvastoin hän tyytyi pieneen palkkaan, joka määriteltiin häneltä kysymättä – Napolin osalta tästä on asiakirjatietojakin. Palkka ei myöskään kilahtanut hänen omalle pankkitililleen. Se meni sen järjestön hyväksi, joka palkan neuvotteli eli tässä tapauksessa dominikaanisääntökunnalle. Kuten arvata saattaa kyseessä ei ole ammattiyhdistys.

Tuomas oli elämäkertojen mukaan nöyrä ja kuuliainen esimiehilleen mutta jos hän olisi joutunut työtaistelu-uhan alle, olisiko hän seissyt työnantajan vai työntekijöiden rivissä? Tuomas tiedetään aikalaiskuvausten perusteella myös joviaaliksi tyypiksi, joka auttoi kurssitovereitaan tekemättä tästä numeroa. Kun Tuomaan vanhemmat yrittivät estellä poikaansa tämän valitsemalla akateemisella tiellä, hän kapinoi toisten lähteiden mukaan vuoden, toisten kaksi, kunnes sai tahtonsa lävitse. Kapinallista koeteltiin kotiarestissa, missä hän vastusti erilaisia ehkä makeamman elämän houkutuksia: tyttöystäviä ja tulevaisuudessa siintävää apotin virkaa eteläitalialaisessa mahtiluostarissa Montecassinossa. Toisin sanoen hän oli myös valmis taistelemaan tieteellisen uransa ja vakaumuksensa puolesta, jos koki sen uhatuksi.

Oletan, että työtaistelutilanteessa Tuomas olisi ollut kuuliaisuuden ja kapinan välissä; hän olisi ollut sovittelija. Kaikista työtaisteluosapuolten kiperistä kysymyksistä hän olisi löytänyt puolesta ja vastaan argumentit uhaten vesittää koko kiistan ennen kunnollista alkuun pääsyä. Hagiografisten tekstien mukaan Tuomaan ehdoton valttikortti kiistatilanteessa oli hänen ”kuumalinjansa” suoraan yläkertaan. Erästä keskiaikaista kertomusta mukaillen voisin hyvin kuvitella, kuinka Tuomas olisi läväyttänyt sovittelijana laatimansa kiistakysymykset alttarille ja saanut ehdottamilleen teeseille jumalaisen hyväksynnän tai hylkäyksen. Työnantaja- ja työntekijäosapuolet olisivat jupisten tyytyneet päätöksiin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: