Olisiko perjantain tunnelma Saturnuksen eleganssia vaiko Marsin kärsimättömyyttä?

Meitä voi Marikan ja Sepon kanssa hyvällä syyllä kutsua tutkijoiksi, mutta usein työ on salapoliisin hommaa: johtolankoja etsii jokaisesta paikasta, jossa on tiennyt etsityn käyneen. Tällä kertaa maita ja mantuja kolutaan mielessä moodien määritelmät.

1600-luvulla elänyt sistersiläinen kardinaali Giovanni Bona on kirjoittanut kirjassaan De cantu ecclesiastico antiikin ajan moodeista kuvauksia, jotka eivät siis ole keskiajan musiikista vaan hienoinen sivupolku tutkimuksissamme. Ilostuttakaamme itseämme planeetallisilla moodeilla. Ja tässä muistutuksena: moodin voi siis ymmärtää sävelasteikoksi, tunnelmaksi laulussa.

Näin siis liturgikko Bona antiikin tunnelmissa:
”Ensimmäistä moodia verrataan aurinkoon. Moodin ääni kuivaa kosteuden. Se karkottaa unen, tunnottomuuden ja surullisuuden. Toista moodia verrataan kuuhun, joka on matalimmalla kaikista planeetoista ja dominoi ruumiin nesteitä. Toisen moodin ääni on matalin, se on synkkä ja vakava.

Kolmatta moodia verrataan Marsiin, koska moodi on kiihkeä, kiivas ja kärsimätön ja provosoi eloisuutta, ärtyneisyyttä sekä taisteluhenkeä. Neljättä moodia verrataan Merkuriukseen, jonka tyypillinen piirre on olla hyvä hyvien joukossa ja kaikkein ilkein ilkeitten joukossa: se on siis mielistelijä. Ääni sopii mielistelijöille, niille, jotka ovat hyvien ja huonojen, viisaiden ja tyhmien hovissa.

Viidettä moodia verrataan Jupiteriin, joka hallitsee verta, koska sen vaikutuksesta ihmiset tulevat tarmokkaiksi, tunteellisiksi, pehmeiksi ja miellyttäviksi. Kuudetta moodia verrataan Venukseen, joka saa aikaan hellyyttä, tunteikkuutta, myötätuntoa ja huokailua, valitusta.

Seitsemättä moodia verrataan Saturnukseen. Ääni eleganssillaan ja suloudellaan saattaa lepoon ne, jotka tämä tähtikuvio tekee murheellisiksi vaikutuksensa kautta. Muinaiset käyttivät seitsemättä moodia tragedioissa, koska se karkottaa melankolian ja antaa toivoa innosta. Se helpottaa lannistunutta ja antaa rohkeutta, koska se herättää iloa. Kahdeksatta moodia verrataan taivaan kanteen monimuotoisuudessaan, jossa on erilaisia tähtikuvioita, koska tämä ääni sopii kaikenlaisiin aiheisiin, ja koska se ei ole tiettyjen ominaisuuksien tai laatujen alainen kuin muut. Se loistaa erityisesti luonnollisen suloutensa ja kauneutensa ansiosta. ”

Ranskan kielestä tätä meille suomensi Seppo Heikkinen ja Marika Räsänen yhtenä kauniina talvipäivänä Suomen Turussa. Blogin kirjoittaja Hili ui mukana moodista moodiin pohtien ”onneksi Tuomas Akvinolaisen liturgian laulut eivät aivan vie meitä näin raadollisiin maisemiin. Kuka meistä haluaisi olla mielistelijä mielistelijöiden joukossa tai synkistä synkin? Sen sijaan kyllä antiikin eleganssi kelpaisi samoin luonnollinen sulous.”

Ja muistutettakoon vielä, että nämä määritelmät eivät nyt ole keskiajan kirkkolaulusta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s

%d bloggers like this: