Näe, Kuule, Tunne, Koe

Hankkeessa tutkitaan Tuomas Akvinolaisesta keskiajalla elänyttä muistoa hänen juhlapäivissään ja toisintaa muistoa uudelleen koettavana moniaistisena, monitieteiseen tutkimukseen perustuvana konserttisarjana. Kyseessä on uudenlainen kulttuurihistorian alan hanke, jonka keskeisenä työskentelyalustana toimii Laulun laboratorio. Laboratoriossa yhdessä yleisön kanssa testataan sävelen ja sanojen luomia tunnetiloja ja analysoidaan niitä. Laulun laboratorio sekä keskiajan aistimellisuuteen ja Tuomas Akvinolaisen keskiaikaisiin juhliin liittyvä tutkimus ovat pohja, jolle rakennetaan konserttisarja Felix Thomas -lumen mundi. Juhlapäivien liturgiasta julkaistaan CD-levy Felix Thomas, lumen mundi vuonna 2016.

TUOMAS AKVINOLAISEN RAUHATON RUUMIS

Tuomas Akvinolainen (1224/5–1274) on yksi parhaiten tunnettuja keskiajan filosofeja. Tuomaan valtava kirjallinen tuotanto ja sen vaikutukset ovat olleet tutkimuksen kohteena vuosisatoja. Tuomas pyhimyksenä on sitä vastoin tuntemattomampi hahmo.Paavi Johannes XXII kanonisoi hänet viralliseksi katolisen kirkon pyhimykseksi vuonna 1323.

Elinaikanaan Tuomas oli dominikaanisääntökunnan jäsen. Hän kuitenkin kuoli Fossanovan sisterssiläisluostarissa Etelä-Italiassa matkalla Napolista Lyonin kirkolliskokoukseen Ranskaan alkuvuodesta 1274. Kuolema dominikaanien ulottumattomissa oli sääntökunnan näkökulmasta tragedia ja erityisen haastavaksi tilanne muodostui kanonisaation jälkeen: dominikaaneilla oli uusi pyhimys mutta ruumis, joka edusti pyhimystä maanpäällä, oli haudattuna sisterssiläisluostariin.

Yhtäältä tilanteen epämieluisuus dominikaaneille ja toisaalta heidän innovatiivinen ratkasumallinsa onnettomaan tilanteeseen näkyvät selkeästi 1300-luvulla Tuomaalle omistetuissa sävelmissä ja hänen ruumiinsa, pyhien reliikkien, muistoa vaalivissa teksteissä. Näe, kuule, tunne, koe hankkeessa tutkimme kahta 1300-luvulla dominikaanisääntökunnassa käyttöön otettua Tuomaan juhlapäivän liturgiaa. Ensimmäinen on muutama vuosi kansonisaation jälkeen valmistunut muistopäivän juhla (dies natalis). Se elävöittää menetetyn ruumiin muistoa värikkäillä ja tunteisiin vetoavilla, ruumiin jäänteiden konkreettista läsnäoloa luovilla kuvauksilla.

Toinen juhla on Tuomaalle vuoden 1370 kieppeillä omistettu translaatiojuhla. Juhla perustettiin sen kunniaksi, että dominikaanit vihdoin vuonna 1368 saivat haltuunsa kauan kaivatun Tuomaan ruumiin. Ruumis siirrettiin salaa Italiasta Toulouseen Ranskaan. Siirto julkistettiin Toulousen porteilla. Ruumis asetettiin suurten kunniansoitusten saattelemina dominikaanikirkkoon 28. tammikuuta 1369. Siirron kunniaksi kootuissa teksteissä ja musiikissa menetetyn ruumiin trategia elää yllättävän vahvasti. Sanat ja sävel kertovat ruumista, jonka dominikaanit olivat vihdoinkin, lähes satavuotta heidän kuuluisan opettajansa kuoleman jälkeen, saaneet haltuunsa.

Kaiken kaikkiaan historiallinen konteksti, kulloinenkin uskonnollis-poliittinen tilanne, musiikki, sanoitusten kätkemä monimerkityksellisyys ja niiden käyttötraditio on vaikuttanut siihen, miten Tuomas on koettu muistopäivien juhlallisuuksissa. Näe, kuule, tunne, koe. Moniaistinen kokemuksellisuus Tuomas Akvinolaisen muistojuhlissa -hanke lähestyy pyhimysten juhlapäiviä oman aikansa kulttuurisina tuotteina tukeutuen runsaaseen keskiaikaiseen lähdemateriaaliin. Lisäksi muiston elävyyteen ja elämyksellisyyteen pyritään pääsemään käsiksi empiirisen kokeilun avulla Laulun laboratoriossa. On huomattava, että Tuomas Akvinolaisen muistojuhlien kohdalla puhutaan myös suomalaista kulttuuriperinnöstä ajalta ennen reformaatiota: säilyneiden kalenterimerkintöjen mukaan Tuomaan juhla 7. maaliskuuta oli yleinen vapaapäivä Turun hiippakunnassa, mikä tarkoitti sitä, että juhlahuuma ylsi eri muodoissaan kirkosta kylänraitille. Toisin sanoen tutkimusaiheen ja sen monitieteisen lähestymistavan kautta avautuu laaja horisontti keskiaikaan ja keskiajan ihmisen kokemusmaailmaan Euroopassa.

pinkki-Koneensaatio-logo