Laulun laboratorio

Lähestymistapamme keskiajan musiikin ja nykyajan ihmisen yhdistämiseksi on uraauurtava. Hanke pyrkii poistamaan nykyajalle tyypilliset, ylikorostuneeseen professionaalisuuteen perustuvat raja-aidat tieteen, musiikin ja yleisön väliltä. Tässä suhteessa tutkimushankkeen merkittävin saavutus on Laulun laboratorio, joka pitää sisällään Vox Silentii –lauluyhtyeen toteuttaman konserttisarjan sekä työpajoja, joihin yleisö osallistuu itse laulaen ja musiikkia kokemusperäisesti todeksi eläen. Työpajat mahdollistavat fyysisen aistikokemuksen ja affektiivisen tutkimusteorian yhdistämisen ja muodostavat pohjan, jolta voidaan lähestyä keskiaikaisia juhlamenoja radikaalisti erilaisesta näkökulmasta.

Yleisösuhteemme Laulun laboratoriossa on vastavuoroinen ja aktiivinen, minkä ansiosta ei pelkästään musiikki vaan myös tutkimushankkeen tieteelliset tulokset voidaan välittömästi tuoda suuren yleisön tietoisuuteen.

 

Laulun laboratoriosta käytännössä

Koneen säätiön rahoittamaan tutkimusprojektiin liittyen työpajoja järjestetään vuosina 2015–2017 yhteensä kymmenen kertaa. Työpajat sisältävät laulupajan (1h30min) ja luennon ( 45 min) luentoja. Konsertit järjestetään pääasiassa erikseen vuoden 2017 aikana.

Olemme järjestäneet työpajoja tieteen ja taiteen kohtauspaikalla Aboagorassa Turussa (13.8.2015), Järvenpään (11.112015), Kaarinan (13.11.2015) ja Salon lukioissa (21.12.2015 ja 18.1.2016). Osallistuimme Piikkiön koulun ilmiöpäiviin neljällä työpajalla 9.-10.2.2016 Turun linnassa. Näistä työpajoista olemme julkaisseet artikkelin Historiallisessa Aikakauskirjassa 3/2016. Työpajoja järjestetään vielä Helsingissä ja Seinäjoella.

Koulut, muut oppilaitokset ja yhdistykset voivat ottaa yhteyttä tutkimushankkeen jäseniin (ks. esim. Yhteystiedot) ja kysyä työpajavierailua osana opetussuunnitelmaa tai muuta koulutuksellista toimintaa. Työpajoja voidaan hyödyntää mm. haluttaessa syventää tietoja keskiajasta, keskiaikaisesta musiikista, laulun kehollisuudesta, materiaalisuudesta tai latinan kielestä.

 

Työpajan metodologiaa

Työpajoissa haemme vastauksia kysymykseen, miten nykyajan ihminen kokee Tuomas Akvinolaisen keskiaikaisten liturgioiden laulut. Tässä on muutamia teini-ikäisten suomalaisten vastauksia:

”Tunsin oloni oudoksi, koska tällaista ei yleensä tehdä, mutta samalla tuntui hienolta tehdä tätä. Ajattelin vaipuvani menneisyyteen ja laulavani luostarissa.”
”Tuntui hassulta.”
”Ensin oli alkushokki koska uusi asia mutta sitten keskittyi harjoitukseen. Rentoutti kehoa.”
”Kehossa tuntui värinää ja rentoutumista.”

Sen lisäksi, että vastaukset kertovat henkilökohtaisista kokemuksista tietyssä ajassa ja paikassa, ajattelemme että niiden avulla voimme päästä myös lähemmäs mennyttä: fyysisessä kokemuksessa täytyy olla jotain samaa kuin keskiajan ihmisenkin kokemuksessa, koska keho instrumenttina, äänen synnyttäjänä ja sen kokijana, on täsmälleen samanlainen kuin vuosisatoja sitten.

Luonnollisesti tapamme kuulla on muuttunut. Niin on muuttunut myös näkemisen, tuntemisen, haistamisen, maistamisen ja kokonaisvaltaisen kokemisen tapa. Mutta koska keho on samanlainen, tapa tuntea ääntä resonanssina kehossa voidaan rekonstruoida nytkin samanlaisena kuin kauan sitten. Annamme kokemuksille sanoituksen omasta kulttuuristamme ja kielestämme käsin, mutta yllättävääkin kyllä, keräämissämme palautteissa kehollisesta kokemuksesta on usein yhtymäkohtia keskiaikaisiin teksteihin siitä, kuinka musiikin toivottiin vaikuttavan ihmiseen.

Aiheesta enemmän Johanna Korhosen kirjoittamana Ossa gloriosan blogissa: Lauluja Turun linnassa ja Innostavia kokemuksia laulupajoista!

pinkki-Koneensaatio-logo

%d bloggers like this: